Lisää Joukko Tappion loputonta vuodatusta!

      Tai oikeastaan Isänpäivän jälkeisen aamun!                                                                                                                       

En oikein ole vielä päässyt sisään tähän syöte-juttuun. Toisaalta niin meikäläiselle usein nykyisin käy; tuntuu vaikealta muuttaa tuttuja toimintatapoja. Uusi systeemi tuntuu työteliäältä ja hankalalta, eikä sen etuja ole helppo nähdä. Onneksi uudesta hankalasta systeemistä vielä tulee aika nopeasti vanha tuttu systeemi; eli aivot pystyvät kyllä omaksumaan uutta tietoa, mutta niitten raivoisa ruoskiminen raviin on välttämätöntä!

Henkireiän Provencen matkalla ihastuin Etelä-Ranskan vuoristokylien arkkitehtuuriin. Tiedustelin Rakennusviraston Tonttiosastolta vieläkö Käpylän Vuoritalo olisi myynnissä; siitä saisi hienon "keskiaikaisen" linnan. Valitettavasti siellä myyntiasioita hoitava insinööri Kiree-Eerik Nieminen ei ottanut minua lainkaan vakavasti!    

Lapset ilmoittivat, että meidän mesessä on jotain vialla! Se avautuu normaalisti, mutta sulkee itsensä väkisin aika pian. Pitää varmaan poistaa ja asentaa uudelleen tai jotain.

Miksi mikään ei koskaan toimi? 

Huutokosken vanha kaunis asema, joka on myynnissä Senaatti-kiinteistöillä. Mitä jos jättäisi kaiken tämän tohinan ja muuttaisi "maalle unelmien taloon"(muistatte samannimisen Weldonin kirjan)!

Kokemukseni pikaviestimistä rajoittuvat kirjastochattiin ja ehkä siitä johtuen innostukseni ei ole valtaisa; Chattaileminen Haistattelija-Hassanin kanssa ei ole kovin palkitsevaa. Omatkin lapseni tietenkin harrastavat pikaviestimiä ahkerasti.

Tavataan kuitenkin tänään viiden jälkeen mesessä vai missä se olikaan(kysyn neuvoa mukuloilta)!

Joukko Tappio

 Ihana aamupäivä, vietin sen lasten kanssa lehtiä haravoiden. Jouduin käyttämään uhkailua ja kiristystä, mutta loppujen lopuksi kaikilla oli kivaa, vaikka sen myöntäminen ei tietenkään ole sopivaa! Ylläoleva kuva on otettu aiemmin syksyllä, kun vielä lehtiä oli puissa. Illallisen jälkeen yritän taas pähkäillä verkkotehtävien kanssa, kunhan lapset ovat lähteneet kavereittensa luo ja pääsen tietokoneelle. Alakuvassa rakennan toissa kesänä takapihalle kasvihuonetta.

"Nykyisessä kyberneettisessä ja maailmanlaajuisessa digitaalisessa muodossaan kapitalistinen talous heijastaa takanaan olevaa metafysiikkaa yhtä paljon kuin muutkin muunnelmat kapitalistisesta rikkauksien tuottamisen tavasta", kirjoittaa Michel Onrfay kirjassaan Kapinallisen politiikka(s. 91)

Välillä aamuisin tulee kovasti ikävä vanhaa koiraani Leniä, nyt meillä on kaksi kissaa, joista en pidä!

Leni oli niin pieni ja herkkä!

Aamu on kulunut joutuisasti siivotessa, pyykkiä pestessä ja verkkotehtävien kanssa pähkäillessä ja kaikkia tietenkin yhtä aikaa.

Välillä soi puhelin virkistävästi ammattiyhdistysasioiden merkeissä ja makuuhuoneen sängyn vieressä on kasa paksuja kirjoja, jotka on luettava ensi viikkoon mennessä, vetämääni kirjallisuuskerhoa varten!

Tämä siis ennen kuin  työpäivä on edes lähelläkään alkuaan!

Vuodattaa Joukko Tappio

Paitsi kun ei muulloin ehdi! Ja vielä tyttäreni kannettavalla, kun vanha tietsikka on tainnut hajota. Lisäksi minua syytetään nyt joittenkin musiikkitiedostojen katoamisesta!

Tyttäreni näyttää hallitsevan hyvin nämä blogi-asiat, mutta Delicious-palvelu on kaikille lapsilleni vieras! Mitä se sitten kertookaan nuorisomme netti-etiketistä?

Ensi viikolla kyllä käyn tehtäviimme hyvissä ajoin käsiksi, etten jäisi kurssilla ihan virtuaalisen yhteisömme ulkopuoliseksi!

Lupaa Joukko Tappio

Yli viisikymppisenä ja viimeisimmän viidennesvuosisatani kirjastossa viettäneenä taidan olla kotoisin kadonneesta esiblogiaanisesta maailmasta, "Blog-ul-donista"! 

En ole tietokonekörtti, mutten  pakonomainen digifoobikaan.

23-asiat taitavat kuulua kirjastotyössä välttämättömään osaamiseen, siinä missä venäläiset klassikotkin; tällä hetkellä kyllä luen Michel Onfrayn Kapinallisen politiikkaa, jonka sain Alangon Ollilta lainaksi Provencessa. Onfrayhän on kuin minä nuorena!

Tämä blogi on kyllä tällä hetkellä minulle vain työkalu ja harjoitus, mutta eihän sitä koskaan voi tietää mihin sitä elämässä haksahtaa. Innostun aika usein ja helposti, ehkä vaikka bloggaamaankin.

Terveisiä kaikille kurssitovereille ja satunnaiselle bloginlukijalle kaukana kaukana bittiavaruudessa lähettää Joukko Tappio